perjantai 15. heinäkuuta 2011

Pihan eläimistä


Pihan eläinmaailma jaksaa ihmetyttää. Lintuja on valtavasti! Yhdellä istumalla voi joko nähdä tai kuulla vähintäin kymmenen eri lajia, ja sitten niitä, joita ei äänestä tunnista vaikka niin toivoisikin. Tähän aikaan kaikilla on jo poikaset ja niitä näkyy pihalla hyppimässä ja lentelemässä. Yhdet hauskimmista ovat närhet. Närhenpojat ovat jo isoja ja erittäin kovaäänisiä. Iltaisin ne kokoontuvat yhteen ja mekkala on melkoinen. En tiedä mitä mahtavat toisilleen huudella, mutta hauskaa niillä taitaa olla. Ja niin on minullakin, kun niiden toilailuja seurailen. Ne ovat valtavan leikkisiä ja touhukkaita. Varislintuina ovat myös aikaste fiksuja. Kaunis ja nokkela, erilaisia ääniä matkimaan oppiva närhi olisi varmaan suosittu lemmikki, jos kotimaisia lintuja saisi vangita häkkeihin. Onneksi ei saa.
(Päivän turhatieto: Vanhin suomalainen rengastettu närhi on ollut 13 vuotta 5 kuukautta 29 päivää vanha)

Västäräkki on pesinyt ulkorakenuksen katon alla joka kesä. Se kuljeskelee tuossa pihalla meidän joukossa niinkuin olisi yksi meistä. Ja päästää aivan viereen, noin kahden metrin päähän eikä silloinkaan lennähdä kauas, pitää vain vähän etäisyyttä. Eikä tuntunut pelkäävän herrasväen poikanenkaan, kun poimin ikkunaa päin lentäneen pörröisen otuksen nurmikolta. Oli siinä selällään silmät suurina ihmettelemässä. Noukin pois märästä ja nostin kuistille. Tehtiin jakkaran sisälle kuivattelupaikka ja nostettiin siihen. Ja siinä me sitten istuttiin: minä, pikkulikka ja västäräkinpoika. Kateltiin toisiamme ja ihmeteltiin. Aikansa ihmeteltyään ja päätään selvitettyään poikanen nousi jaloilleen ja alkoi sukimaan siipiään ja mahahöyheniään ojennukseen. Katseli välillä meitä suurilla silmillään, ja jatkoi sitten sukimistaan. Hiukan hätkähti, kun lopulta nousin ylös. Taisin näyttää aika jättiläismäiseltä pienen linnun silmissä. Poistuimme sisälle ja jätimme poikasen rauhaan. Emot silloin jo kutsuivat sitä lähipuissa lennellen. Toivottavasti oppi tärskystään sen, mitä ei ainakaan kannata tehdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti