Balettimuovikristallihörhötys

Tytön huoneessa oli pitkään hassu, muoviläpysköistä koottu lampunvarjostin, joka joskus löytyi ison marketin alekorista eurolla. Se oli hetken ihan hauska, mutta alkoi sitten jo hiljalleen suoraan sanoen ärsyttämään. Lähdin pohtimaan uutta lamppua ja mietin kaikenlaista. Lamput on aika hyvissä hinnoissa, ainakin jos sattuu omistamaan tämmöiset monen sadan euron silmät kuten minä. Tyttö itse toivoi itselleen kristallikruunua, joten halvalla ei olisi senkään suhteen päässyt. Mutta jotain oli tehtävä. Purin vanhan lampun osiin ja katsoin runkoa. Kyllä tästä jotain vielä tulee...

No tuli siitä. Jotain. Virkkasin, väsäsin, väänsin, purin ja kokosin uudelleen. Ja väänsin ja virkkasin vielä vähän. Ja pujottelin helmiä ja ties mitä. Laitoin lamppuun kaikenlaisia aiemmin ostettuja koristuksia: balettitanssijat, perhoset, liilat muovikristallit ja monta metriä rautalankaa. Tuli oikea hörsellys. Balettimuovikristallihörhötys. Ja kaiken lisäksi vielä vino sellainen. Yksi balettitanssijoista on muita painavampi ja toiselle puolelle pitäisi nyt keksiä joku vastapaino. Mikä ihme sinne sitten vielä sopisi kun lamppu on jo nyt tavaraa täynnä?! 

Vielä kun löytyisi nätti lamppu tuonne sisälle. En yhtään pidä noista energiansäästölampuista. Joku kauniinmallinen pyöreä lamppu tuonne täytyy jostain metsästää, kun muistaa vaan.

Jälleen kerran tyttö on hirmuisen tyytyväinen äidin tekemään ihme hökötykseen ja itse olen tyytyväinen kun tuli säästettyä pitkä penni, kun en sitten ostanutkaan sitä kristallikruunua jota toivottiin. Saas nähdä missä vaiheessa äidin tekeleet eivät enää tytölle kelpaa, vai tuleekohan semmoista vaihetta ollenkaan? Toivottavasti ei!