Blogiarvonta-voitto

Osallistuin VillaNannan blogin arvontaan ja yllätyksekseni voitin askartelupaketin. Aikamoinen määrä tavaraa sieltä tulikin! Jo on ihmeteltävää hetkeksi. Tosin kaikista ihanista nauhoista pitäisi kuulema tehdä mekkokoristeita ja mahtava muurahaiskangas pitää kuulema käyttää paitaan. Ja pari mekkoakin on noista kankaanpaloista tilattu... Saas nähdä saanko aikaiseksi mitään niistä. Mutta ainakin söpöt helmet menivät heti käytöön. Muut vien varastooni odottamaan sitä kuuluisaa inspiraatiota. Kyllä se tulee kuitenkin ja sitten on oltava, kangasta ja tykötarpeita, joten eiköhän näistä jotain tule. :)

Se on valmis! Erään projektin loppu.

Viikko sitten kirjoitin, että pöytäprojekti lähenee loppuaan. No nyt se loppui! Aivan oikeasti sain jotain vihdoinkin aivan valmiiksia asti. Ja siis niin valmiiksi, että se on jo käytössä! Voi miten suuren hyvän olon tunteen tämmöinen "saavutus" voikaan saada aikaiseksi. Ja nyt ymmärrän myös sen, miten paljon tuon keskeneräisyys on mieltäni rassannut. Olin niin tohkeissani kun tuon kotiin kannoin. Äkkiä vaan maalit pois ja sitten uusi tilalle ja huis hais sukkelaan olisi hieno pöytä jo kunnossa. Pöh - minä mitään aikaiseksi saanut. Ensin oli häät ja sitten vähän kaikenlaista muuta ja kun kaikki oli jo ohi niin olinkin jo niin sairas etten edes itse tajunnut miten sairas ja ihan kaikki hommat olivat jäissä. Tämäkin.  

Ja pöytähän se nyt vain oli, eihän sillä sinänsä oikeasti tämän talven aikana hätää ollut. Ulkorakennukseen aina yksi pieni pöytä mahtuu jne. Kyllähän mies olisi minua tämän kanssa auttanutkin, jos olisin pyytänyt, mutta eihän se nyt olisi ollut lainkaan sama asia. Tämä piti saada tehdä itse. Nähdä omissa käsissä se muutos ja hakea tuolta maalikerrosten alta se helmi jonka siellä työkaluvarastossa kaiken rojun alla silloin näin. Ja olihan tuo helmi, jo heti kun sai sen päältä ne maalipurkit ja työkalut pois. Ja olisi kelvannut minulle punaisenakin, juuri tuollaisena. Mutta se oli niin piloilla, että ainoa keino tehdä siitä sisäsiisti, oli aloittaa alusta. 

Ja tämmöinen siitä sitten tuli:

 Pöytä on muuten kokonaan valkoinen, paitsi että tytön toiveesta maalasin siihen vähän väriäkin. Tosin en ihan sellaista kun toivottiin. Minun piirustustaitoni riittivät juuri tähän. Osaan piirtää pienen pisteen ja sen ympärille monta pistettä suht'koht rinkiin = kukka. Monta eri väriä = monta erilaista kukkaa. Varsia tai lehtiä en sitten enää olisi osannut tehdä, joten siksi nuo vapaalla kädellä vedetyt kiehkurat. Olisin oikein mielelläni tehnyt tähän semmoisia isoja, perinteisiä kukkia tai vaikka niitä tytön toivomia perhosia, mutta kun ei suju niin ei suju. Noin se on kuitenkin koristeltu eikä vain pelkkä valkoinen, ja toisaalta silti ihan asiallinen, ilman niitä minun 5-vuotiaan tasolla olevia töherryksiä...

Ja laatikon vetimeksi löytyi sitten tosiaan tämmöinen pieni pyöreä rengasvedin. Niitä olisi vielä kolme lisää... tulevia projekteja kenties?

Ja sitten pöytäprojektin suurin aarre: hioessani tulin lopulta katsoneeksi laatikon takaosaan. Sinne takaseinän ulkopuolelle. Ja olin pudota pyrstölleni! Siellä luki, että "maalannut Erik Arvid Matsson (syntynyt 21.1.1892)  4.8.1917" Ja jotain muuta tekstiä, josta en vielä ole saanut selvää.
Siis tuon pöydän on 25-vuotias Erik maalannut silloin, kun Suomi vielä oli Venäjän vallan alla. Suomen itsenäistymisen kanssa samana vuonna. Pöytä on siis mitä ilmeisemmin likipitäen satavuotias. Tai voihan se olla vanhempikin, eihän sitä tiedä miten kauan tuo oli ollut valmiina ennenkuin Erik sen maalasi. Ja miksi Erik kirjoitti nimensä sekä syntymäpäivänsä laatikon taakse? Kuka Erik oli ja kenen pöydän hän maalasi? Jälleen yksi lisäprojekti, sillä tästä asiasta on todellakin otettava selvää!!!

Jakkaralle päälinen

Tämmöinen yhden illan höyrähdys :)

Tuo jakkaran alla näkyvä matto on sellainen ikuisuusprojekti, jota olen tehnyt kohta vuoden. Toivon että pian voin postata, että se on valmis. Kuteita on kuitenkin jo tässä vaiheessa jäänyt sen verran yli, että tuli niistä tehtyä tuommoinen mattoon mätsäävä päälinen Ikean Mammut-lastenjakkaraan. Ihan vaan kympin virkkuukoukulla ensin valkoinen kuderullanloppu ja sitten kirjavaa kudetta, kunnes sekin loppui. Jakkaraan virkkasin sen sitten kiinni liilalla kuteella, vaikka sitä vielä tarvitsen mattoonkin. Sanokaa mun sanoneen, että ihan varmasti matosta jää tuon pätkän verran puuttumaan, joten jossain vaiheessa puran tietysti tuon viritelmän ja otan viimeisen pätkän liilaa käyttöön. Ihan varmasti. Mutta olkoon siihen asti tuossa jakkarassa talleessa ;)

Balettimuovikristallihörhötys

Tytön huoneessa oli pitkään hassu, muoviläpysköistä koottu lampunvarjostin, joka joskus löytyi ison marketin alekorista eurolla. Se oli hetken ihan hauska, mutta alkoi sitten jo hiljalleen suoraan sanoen ärsyttämään. Lähdin pohtimaan uutta lamppua ja mietin kaikenlaista. Lamput on aika hyvissä hinnoissa, ainakin jos sattuu omistamaan tämmöiset monen sadan euron silmät kuten minä. Tyttö itse toivoi itselleen kristallikruunua, joten halvalla ei olisi senkään suhteen päässyt. Mutta jotain oli tehtävä. Purin vanhan lampun osiin ja katsoin runkoa. Kyllä tästä jotain vielä tulee...

No tuli siitä. Jotain. Virkkasin, väsäsin, väänsin, purin ja kokosin uudelleen. Ja väänsin ja virkkasin vielä vähän. Ja pujottelin helmiä ja ties mitä. Laitoin lamppuun kaikenlaisia aiemmin ostettuja koristuksia: balettitanssijat, perhoset, liilat muovikristallit ja monta metriä rautalankaa. Tuli oikea hörsellys. Balettimuovikristallihörhötys. Ja kaiken lisäksi vielä vino sellainen. Yksi balettitanssijoista on muita painavampi ja toiselle puolelle pitäisi nyt keksiä joku vastapaino. Mikä ihme sinne sitten vielä sopisi kun lamppu on jo nyt tavaraa täynnä?! 

Vielä kun löytyisi nätti lamppu tuonne sisälle. En yhtään pidä noista energiansäästölampuista. Joku kauniinmallinen pyöreä lamppu tuonne täytyy jostain metsästää, kun muistaa vaan.

Jälleen kerran tyttö on hirmuisen tyytyväinen äidin tekemään ihme hökötykseen ja itse olen tyytyväinen kun tuli säästettyä pitkä penni, kun en sitten ostanutkaan sitä kristallikruunua jota toivottiin. Saas nähdä missä vaiheessa äidin tekeleet eivät enää tytölle kelpaa, vai tuleekohan semmoista vaihetta ollenkaan? Toivottavasti ei!

Projekteja jotka jopa etenevät :)

Kirjoitin ensimäisen kerran pöytäprojektistani viimevuoden elokuussa. No se on edelleen kesken, tosin enää vain vähän. Ja ehkä olisi jo aikakin saada eskarilaiselle, kirjoittavalle ja piirtävälle lapselle työpöytä! Enhän minä sitä koko tätä aikaa ole tehnyt, vaan hissukseen, sellaisina pyrähdyksinä. Ja talvi kun meni pitkälti sairastaessa niin tuli yli puolen vuoden tauko kaikkeen tekemiseen. Nyt olen sitten koittanut ottaa aikaa kiinni. Tässä tilanne vuosi ja viikko sitten:

Ja tuosta tilanteesta olen jo päässyt siihen asti, että pöytä olen vihdoin päässyt jo maalaamaan. Maalin valinta tapahtui perinteisesti: puhuin isännälle pöydän maalaamisesta ja hän kysyi että ajattelinko pohjamaalata. Kun sanoin etten vielä tiennyt, hän totesi että autotallissa on vajaa purkki Otexia. Ok - eli laitetaan pohjamaali. Sitten hän kysyi millä meinasin maalata. Ja kun totesin siihen etten vielä tiedä sitäkään, niin sain kuulla että siellä autotallissa on myös purkki valkoista Empireä. No niin, siinähän se sitten, pohjamaalataan ne osat mihin Otexi riittää ja pöydän väriksi tulee siis valkoinen. Näin helppoa se on! 

Koska väri on niin tylsä suunnittelen vielä maalavani pöytään vähän koristeita. Tallista löytyy vielä veneen vihreää ja omista kätköistäni pieni purkki punaista, sinistä ja aprikoosinväristä. Saas nähdä mitä niistä tulee! :D

Legoukko-taulu

Mulla on nyt vihdoin hyvä tekosyy ostaa kivoja legoja, kun sain tytön suostuteltua luopumaan duploistaan ja siirtymään isojen legoihin. Hän ei ollut asiasta lainkaan niin innostunut kuin minä, mutta on onneksi jo tottunut ajatukseen. Olen aina pitänyt legoista ja edelleenkin leikin niillä oikein mielelläni. Tai siis rakentelen kaikenlaista hölmöä. Kai sitä aikuinenkin saa, jos lapsettaa?

Olen innokas keräilijä, ja keräilenkin jos jonkinlaista, Aku Ankkoja, astioita jne. Ja nyt "tyttö kerää" Legon Minifigures - ukkoja. Hipelöin jokaista ostettua pussia niin, ettei vahingossa tulisi kahta kertaa samaa ukkoa. Ja nyt kun sarja 6 loppui ja tilalle tuli sarja 7, tuli tälle äidille kauhea hätä, että "tyttö saisi" koko sarjan kerättyä loppuun.. No kyllähän mä myönnän ihan sujuvasti olevani itse taustapiruna tässä kaikessa, mutta ihan oikeastikin tuo tyttö tykkää kerätä noita ukkoja. Ja leikkii niillä ties mitä. Hänen mielestään on hauskaa sekoittaa niiden osia keskenään ja tehdä hassun näköisiä tyyppejä. 

Ukkoja on kuitenkin jo muutama kertynyt ja kun sitten tuolla Ikea Hackerseissä törmäsin noista ukoista tehtyyn tauluun, niin jo taas tuli asiaa Ikeaan..

Idea on tosi simppeli: liimataan tauluun 2x2 legopaloja, joiden päälle kiinnitetään ukot. Alkuperäisessä ideassa legopalat oli liimattu taustapahviin ja taulussa oli lasi paikallaan. Tuo käytetty kehys on Ikean Ribba ja siinä on sellainen fiksu irroitettava sisäosa, jolla lasin saa myös pois ilman että kehykseen jää näkyvää uraa siihen lasin paikalle. Liimasin kontaktiliimalla palaset kiinni lasiin ja lasin alle laitoin palan vanhaa tapettia. Tällä systeemillä voi vaikka vaihtaa taustapaperin väriä joskus jos tekee mieli. Ja toisaalta ajattelin tuon lasin olevan parempi pohja palasille, että pysyisivät varmemmin kiinni.

Lisäksi tuossa on ajatuksena se, että noilla ukoilla saa edelleen leikkiä. Eli niitä ei suljeta tuonne kehyksen sisälle, vaan ne voi siitä ottaa leikkiin ja laittaa sitten välillä taas takaisinkin. Muuttuva taulu.

Lopputulos on mielestäni kiva, ja tytönkin mieleen. Eikä mieskään tainnut ajatusta vastustaa. Ja mikäli en saa hillittyäni halujani ostaa lisää minifigurseja, niin noita tauluja täytynee tehdä lisääkin. Säästin kyllä jo sen valmiiksi viivotetun pohjan minkä avulla noita palikoita lasiin liimasin... ;)