Inspiraationi arpoo eli Unikuun 3-v arvonta!

Seuraan jatkuvasti Unikuun blogia ja saan sieltä aivan valtavasti inspiraatiota ja vinkkejä. Taitoni eivät koskaan tule yltämään samalle tasolle jo ihan vaikka siitä syystä, etten osaa piirtää pätkääkään enkä nyt muutenkaan ole näissä hommissa erityisen lahjakas. Mutta ei se onneksi silti estä minua tekemästä. Teen semmoista mitä osaan ja laimennan noita teoksia sille tasolle, että pystyn niitä sitten itse toteuttamaan.
Niin ja sitten kun onni osuu kohdalle, ostan aitoja Unikuu-paitoja. Tai siis olen ostanut yhden, kun onni on osunut kohdalle vasta kerran. Mutta sekään ei haittaa. Joskus ehkä vielä.

Nyt Unikuun blogi täyttää kolme vuotta ja siellä on menossa arvonta. Osallistuin sinne tietysti ja toivon oikein hartaasti, että tyttö saisi itselleen toisenkin Unikuu-paidan. Katsotaan miten käy :)

Tuunattuja paitoja

Ostin keväällä käytettynä aivan ihanan sienipaidan. Vaaleanpunaisen unelman jossa oli kärpässieniä. Kangas on Michas Soffecken suunnittelemaa, mutta sitä, mistä kangas on ostettu tai kuka paidan on sitten siitä tehnyt, en tiedä. Paita oli tosi ihana, mutta huusi täydennystä. Katselin, että kuvat olivat tosi ihanan simppeleitä ja kaikenkaikkiaan sellaisia, joihin minunkin applikointitaitoni riittävät. Joten paitaan tuli sitten sieni. Ja nyt se on täydellinen, meidän mielestämme siis.

Tuo paidan tuunaus sitten taas muistutti siitä, että eihän ihan kaikkea ole pakko niellä sellaisena kuin niitä myydään. Eli ihan kaikkeahan voi tuunata.

No sitten tuli joku Prisman tarjouslehtinen ja siinä oli mainio autokuvioinen trikoopaita. Tytöille oli tarjolla joku sydänkuvioinen tylsimys, joten eipä tarvinnut miettiä kumman sitä ottaisi. Onneksi me emme ymmärrä ollenkaan sellaisen päälle, että olisi jotain tyttöjen tai poikien juttuja. Tytöt ja pojat saavat tykätä ihan samoista jutuista, jos siis tykkäävät. Ikävä kyllä se menee useinmiten niin, että vielä niellään se, että tyttö tykkää autoista, mutta jos poika tykkää Hello Kittystä, niin likipitäen toivotaan lähetettä psykiatriselle. Kun eihän se nyt ole normaalia. Kuka sen normaalin sitten määrittääkään... Oikeasti harmittaa monen lapsen puolesta, kun vanhemmat määrittelevät sen, mistä kukakin saa tykätä. Tuskin aikuiset kovin mielellään itse kuuntelisivat sitä, että "ethän sä siitä voi tykätä, kun sähän tykkäät tästä - eikö!!" Ja siihen päälle kuuluu sitten ne asianmukaiset ilmeet siitä, että jostain tietystä asiasta tykkääminen on melkeimpä sairasta, ja kunnon ihmiset tykkää tästä eikä tosta. Ja jopa naureskellaan sitä, jos joku poika sanoo tykkäävänstä jostain minkä aikuiset määrittelevät tyttöjen jutuksi. Tai päinvastoin. Ja joissain tapauksissa nämä raamit ovat aivan äärettömän ahtaat, erityisesti poikien kohdalla. Se on aivan hirmuisen surullista.

 Mutta siis asiaan. Kävin siis hakemassa kaupasta 122cm autopaidan, joka kustansi kokonaiset 7,95€. Sillä rahalla olisin ehkä juuri ja juuri saanut kankaat samanlaiseen paitaan. Siksikin ostin valmiina. Tyttö sai sitten päättää, että minkä paidan autoista siihen teen päälle. Hän valitsi punaisen kuormurin. Ja minä toteutin. Ja juuri viimeistelyvaiheessa ollessani leikkasin ohimennen tytön Angry Birds - pehmoista pesulappuja pois, ja iski ahaa-elämys. Ja näin paitaan tulikin sitten Angry Birds - kuormuri. Tytön riemulla ei ollut rajoja!



Laitoin kuormurin sivusauman päälle niin, että kuvaa näkyy hieman myös takaa. Ajatuksena oli tehdä tuohon paitaan myös noita taloja ja liikennevalot ja niin edelleen. Mutta kun auto oli valmis, ilmoitti tyttö että myös paita on valmis, joten se siitä sitten. Ihan hyvä näin. En minä ehkä olisi halunnutkaan applikoida tuohon paitaan enempää. Ideoita on meinaan tällä hetkellä sen verta paljon päässä, että kiva päästä tekemään jotain muutakin.
Tämä oli kuitenkin hirmuisen nopea tehdä, ja kuitenkin vähällä vaivalla sai tyttö taas aivan uniikin paidan itselleen. Ja kuten kuvasta näkyy, tuo paita taitaa mennä ainakin hetken aikaa. Vaikka kyllähän tuolta sormenpäät jo näkyy, että ihan hyvin sitä voi jo käyttää. Vai mitä?
Kuvassa tytöllä on muuten päällään oranssi velourhousut, joista kirjoitin tammikuussa. Nyt ne on jo oikein todella sopivan kokoiset, mutta taitavat jäädä pieneksi ennenkuin tuo paita jää. Joten saattaa olla että teen vielä kolmannetkin oranssit velourhousut. Vaan haittaneeko se, kun ne näyttävät olevan meillä  vuodesta toiseen aina yhtä suosittuja.

Sorsaa, kyyhkyä ja hanhea. Uunin kautta kiitos!

On ollut linnustusaika ja meillä on syöty lintuja. Kuten tyttö eskarissa oli tädeille sanonut: "olen lähiaikoina syönyt paaljon lintuja!" Jep - näin tietysti on. Paitsi että tuota kommenttia edelsi vasta se ihan ensimmäinen sorsa-ateria *hih*. Sen jälkeen hän tosin on syönyt niitä enemmänkin.

On ollut hieman haastavaa löytää hyviä reseptejä lintujen laittoon. Toiset käristää hätäisesti pannulla ettei vain mene liha piloille ja toiset keittää, paistaa, hauduttaa ja liottaa sen samaisen lihanpalan ennenkuin saa kuulema edes syömäkelpoista. Että ota siitä sitten selvää. On siis pitänyt mennä omalla näppituntumalla. Jaan sen ilon sitten teidänkin kanssanne. Esimerkiksi näin tuli tehtyä sorsaa ja kyyhkyä. Siis samaan aikaan. Kun isäntä toi kotiin sorsan ja kyyhkyn. Molempia yhden.


Sorsa-kyyhky pata

Otetaan ne kotiin tuodut linnut ja siivotaan suurimmat veret ja muut pikkuroskat pois. Ihana metsästäjä tuo ne keittiöön vasta ilman höyheniä ja sisuksia! Onneksi minulla on sellainen :)
Katsotaan mitä rehuja kaapeista löytyy. Suositeltavia on esimerkiksi sipulit, porkkanat tai muut juurekset, ehkä myös muut kasvikset, omenat tai vaikka pussiluumut jollei muuta ole.

Valitaan kypsennysastiaksi mahdollisimman napakka purkki. Sellainen jossa ei tipujen ympärillä ole turhaa tilaa. Itse käytin tässä savipataa joka oli kyllä oikein passelin kokoinen ja muutenkin tuntui toimivan hyvin.

Pilkotaan rehut kappaleiksi ja tungetaan osa lintujen sisälle (tai kyyhkyn tapauksessa ei) ja loput sitte pataan tipujen alle. Kuvan padassa on liilaa porkkanaa, puskista pudonneita tomaatteja, ilmasipulia, valkosipulia, keltasipulia ja omenaa.

Jos on tarpeen, kiedotaan tipun ympärille vähän narua. Padan pohjalle kannattaa laittaa tässä vaiheessa vähän vettä. Määrä riippuu täysin kasvisten laadusta. Jos on tuoreita sipuleita ja juureksia, niin niille saa lorauttaa useamman desin, purkin koosta tietysti vähän riippuen. Jos taas käyttää pakastevihanneksia, voi olettaa niistä sulavan nestettä vähän enemmän sinne joukkoon.
Rouhitaan vähän suolaa ja pippuria vielä päälle ja jatketaan seuraavaan vaiheeseen:

Eli laitetaan reilusti pekonia tipujen päälle. Kylkisiivutkin käyvät paremminkin jos sellaisia, kunnollisia on sattunut löytämään. Pekonin kanssa on sitten huomioitava niiden suolaisuus ja kylkisiivujen kanssa päinvastoin. Tässä vaiheessa kannattaa tökkiä vähän hammastikkuja lihaan niin, että käristysvaiheessa siivut pysyvät tipujen päällä.
Laitetaan pata ilman kantta uuniin, jossa on reippaasti asteita. Noin parisensataa tai sinne päin. Virtaa täytyy olla niin paljon että noin 10 -15 minuutissa pekonit ruskistuvat paikoilleen. Jos laittaa sähköuunissa, niin grillivastuksen käyttö voi olla paikallaan. Puuu-uunissa kannattaa yrittää laittaa kierto kannen kautta ja pistää pata uunissa niin lähelle kantta kun saa.

Ja sitten kannattaa vähän seurailla tilannetta, ettei tule turhia karsinogeenejä. Tai jos ei niistä niin välitä, niin eipä ne palaneet pekonit myöskään maistu kovin hyviltä.

Kun pinta on kauniisti ruskettunut ja pekonit kivasti rapsakoita, laitetaan kansi päälle, tai jos se ei sovi, niin sitten reilu kerros foliota. Tiiviisti, niin ettei nesteet pääse karkaamaan. Ja sitten virtaa pienemmälle. Vähän päälle sata astetta riittää, niin että neste kuplii ja höyryä syntyy, muttei enempää. Käristämällä tulee vain kuivaa koppuraa. Ja sitten annetaan muhia, reilun tunnin ainakin, saa olla enemmänkin. Jos nestettä on riittävästi (puoleen väliin tipua vaikka) niin ajalle ei ole niin väliäkään. Ei kuivu eikä mene pilalle. Mieto lämpö turvaa laadun.


Tiput voi sitten tarjota suoraan padasta jos tykkää. Lasten kanssa on kuitenkin kivampi kun saa kauhoa soosia kattilasta suoraan ja mitään kovin suuria yllätyksiä ei ole tiedossa. Eli sitten piti vielä tehdä


Sorsa-kyyhky-padasta soosi

Tämän voi tehdä samana päivänä kuin edellisen tai sitten seuraavana. Ei niin väliä.

Ensin pelastetaan rapeat pekonit tipujen päältä pois ja laitetaan syrjään.
Kipataan lintujen sisältä rehut uunivuokaan.
Tiput autetaan irti luistaan ja laitetaan lihatkin hetkeksi odottamaan.
Liemi ja siinä lilluvat kasvikset laitetaan sauvasekoittimen kautta paistinpannulle. Siinä on muheva kastikepohja joka ei välttämättä tarvitse edes mitään suurusta. Tosin kerma tai vaikka pippurinen tuorejuusto sopii luvattoman hyvin tähän (-kin).

Kun soosi kuplii, varmistetaan maku ja lisätään ehkä hieman suolaa tai inkkarisokeria (jos kaivataan vähän pehmeyttä tai pyöreyttä) ja mikäli kaapista löytyy, niin madeiran tilkkaakaan ei kannata väheksyä.
Kun soosi on sellaista, että tekee mieli lähestyä paistinpannua kieli edellä, on aika lisätä lihanpalat soosin joukkoon lämpeämään. Toisella pannulla voi sitten pikkaisen lämmittää myös pekoninpaloja, jotta pysyvät lämpiminä ja rapsakoina. Tarjottaessa kipataan sitten rapeat pekonit soosin päälle keoksi.
Valmis!

Ja on muuten hyvää!

Samalla tavalla valmistin sitten myös hanhia, tosin isommassa purkissa. Tupperilla on näppärä 5,7 litrainen uunivuoka, joka on juuri hanhen kokoinen. Ollaan ohjeiden vastaisesti käytetty sitä myös puuhellassa. Omalla vastuulla tietysti. Hiukan aluksi hirvitti laittaa muovivuokaa puuhellaan uuniin, mutta on se vaan toiminut. Eihän se yhtä hyvä ole kuin tuollainen savipata, mutta aika paljon käytännöllisempi. Olisi jonkin verran painavampi sellainen savivuoka, jossa olisi hanhi täytteineen ja nesteineen. Painoa kun tuntuu tulevan jo ihan tuohon muovikippoonkin.