Jo tuossa vuosi sitten keksittiin tytön kanssa ensi kerran, että Legon minifigureita kun sekoittelee, löytyykin yllättäen tuttuja ihmisiä. Silloin kasattiin ensimmäiset ihan tarkoituksella ja tuttu pariskunta sai "näköis-minifigursinsa" lahjaksi. Settiin pääsi mukaan myös heidän koiransa. Oli hauskaa löytää myös noita lyhyitä jalkoja, joilla saatiin pariskunnan pituuserokin hieman näkyviin.Nyt kun tuli myyntiin series 10, todettiin, että pienellä yhdistelyllä niistä löytyi suoraan sekä tytön ukki että sisko.
Ja ei kun niitä hankkimaan! Eli siis käytännössähän tämä tapahtui niin, että seisoimme tytön kanssa cittarin legohyllyjen välissä hipelöimässä niitä minifigureista-pusseja kunnes tarpeelliset ukot löytyivät. Saimme vain muutaman kummastuneen katseen, loput eivät ehkä kehdanneet tuijottaa. Mutta oli se sen arvoista! Nämä taitavat mennä joskus lahjoiksi. Hieman harmittaa ukin yrmeä ilme, mutta toisaalta oikea ukkikaan ei ole mikään tyhjännauraja, joten kyllä se hälle silti sopii.
Mukaan kuvaan tuli myös pillimehu sekä pillimaito. Ne ons siis tuolla ukkojen takana olevat purnukat.
Niin ja sitten se uusi lemmikki. No se on minun Hurjapääni, ihana, komea pieni Kotka! Hän sai minut tekemään pienen sarjakuvankin itsestään putoamalla osalta. Kas kun olin ottamassa hänestä ulkoilmakuvaa, tuli tuulenpuuska ja pudotti maahan. Ja kun se poloinen sitten oli siellä puskassa seljällään kuin ihka oikea, ikkunaa päin lentänyt tirppa, niin syntyi ajatus kuvata myös se hetki. Ja sitten mopo lähti käsistä ja tuli kuvasarja. Että semmoista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti